LONE WOLF TOUR 2019

Koska soitetaan (usko tai älä) tänä vuonna enemmän kun 1 keikka, piti tälle noin 10 keikan setille keksiä joku nimi. Matti, kenen kanssa soitan nämä keikat, mainitsi eilen treeneissä, että aika villi se uus susipaita ja kyseli, että mistä siinä on oikein kyse. Idea tuli mulle yöllä, kuten yleensä kaikki biisi-idiksetkin, mutta tällä on vähän järjellisempi tausta, jonka kerron nyt teille(kin). Tajusin, että susi edustaa eläimenä sellaista käytöstä, jota täällä erakossa arvostetaan ja usein myös toteutetaan.

Näinhän se on, että ”yksinäinen susi” sanonta voisi tavallaan olla synonyymi erakossa olemiselle. Varmaankin sillä erotuksella, että susi ei varsinaisesti halua olla yksin. Se on laumaeläin, kuten oikeasti useimmiten minäkin. Se tykkää liikkua laumoissa – käydä siis esimerkiksi vaikka tällaisilla keikoilla samanhenkisten ihmisten kanssa. Sille tulee ahdistusta, jos se jätetään laumasta pois.

Suden ulvonta on usein viestintää oman lauman susille. Samalla tavalla mun laulut on viestintää mun lauman eli mun kuuntelijoiden kanssa. Joidenkin tutkimusten mukaan susien ulvonnasta kuuluu myös tunne. Eli mitä paskempi fiilis sitä komeampi soundi. Näin olen havainnut tapahtuvan myös laulujen kanssa. Jos on sanottavaa ja tunnetta mukana, lopputulos on aina parempi.

Susi siis tykkää laumasta ja metsästääkin siinä usein. Niinhän musapelissäkin usein myös tehdään. Sulla pitäis ainakin mielikuvissa olla lauma, että saat yhtään mitään aikaan. Ja usein siitä onkin etua, jos haluat isosti onnistua. Ihan puhtaasti tilastollisesti kuitenkin yksinäisellä sudella tai susiparilla on parempi onnistumisprosentti metsästäjinä kuin laumassa saalistavilla. Samaan ajatukseen perustuu koko Erakossa prosessin perusta. Kun kukaan ei ole kertomassa millaista musaa saa tehdä, milloin sitä saa julkaista ja miten sitä pitäisi esittää, lopputulos voi olla parhaimmillaan tappava, eikä laimennetun esipureskeltu höttö, jonka havaitsee jo kilometrin päästä. Ryhmä on aina yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.

Susi on myös eläin, jota on historiassa aika paljon vihattu. Varmaan koska se on vaarallinen, muttei kuitenkaan sillä tavalla mediaseksikäs kuten joku karhu. Siltähän tämä Erakossa matkakin on välillä vähän tuntunut. Mun metodeilla tehdä asiat mun tavalla ja itsenäisesti ei varsinaisesti tehdä frendejä. Eli vaikka pidän laumasta, en kuitenkaan ole riippuvainen siitä. Saatan joskus jopa yhdistää voimani muiden susilaumojen (Emppu, Negatiiviset Nuoret etc) kanssa, mutta vain hetkeksi. Viihdyn parhaiten omassa laumassa, johon kuuluu valikoituja rakkaita ihmisiä, keneen luotan.

Yhden kappaleen ois voinut kirjoittaa siitä, miten suden elämässä pariutuminen on syömisen ohella se ykkösprioriteetti, mutta se stoori on about jokaiselle eläinkunnan edustajalla sama, joten ei käytetä siihen ylimääräistä aikaa. Munkin kohdalla ihan pelkästään lauluja ja niiden teemoja kuuntelemalla huomaatte, että aiheen parissa on vietetty lukemattomia tunteja elämästä.

Joka tapauksessa seuraavat kolme kuukautta metsästän mun pienen lauman kanssa yksinäisen suden mentaliteetilla potentiaalista uutta laumaa keikkapaikoilta etsien. Nähdään siellä. En pure, paitsi vertauskuvallisesti lavalla, jossa pyrimme olemaan tappavia.

(Tarina saattaa sisältää virheellistä tietoa suden käytöksestä ja motiiveista. Enhän oikeasti ole susi vaan ihminen.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.