Soitetaan kuvassa näkyvällä live-bändillä toistaiseksi viimeinen keikka ensi viikon perjantaina 13.1.2017. Helsingin On The Rocksin lauteilla nähdään ihan samat jätkät, kenen kanssa ollaan vedetty Erakossa-keikkoja nyt edeltävät 1½ vuotta. Tämän Tavastian bäkkärillä otetun loistavan kuvan eturivin miehistä ei tällä sivulla hirveästi tarinoita kuule, koska Erakossa henkilöityy äänitemuodossa vain allekirjoittaneeseen.
Yhden miehen bändi. Siitä kaikki lähti ja sellaisena se nauhalla tulee pysymääkin, mutta tosiasiassa tätä mennyttä 18 kuukauden keikkarupeamaa en olisi halunnut tehdä yksi. Ehkä olisin voinut, mutta ei vaan kiinnosta. Mulle ja uskallan väittää että kaikille kuvassa olijoille koko keikkailun parasta antia on ne porukalla koetut muistot – oli se sitten lämmin ”painukaa vittuun köyhät” –toivotus Alahärmän yössä tai mökkijatkot loistavasti sujuneen keikan jälkeen.
Usein keikkareissuilla ollaan pakotetusti saman peltikehikon sisällä pitkiä aikoja. Autossa bändikaveruus joutuu kovimpaan testiin. Kukaan ei halua viettää 6 tuntia putkeen sellaisen henkilön kanssa, jonka seurassa oleminen on jollain tapaa kiusallista. Oon ollut onnekas, että kuvan tyypit on kaikki myös henkilökohtaisesti mun hyviä ystäviä ja jokaisen kanssa se 6 tuntia onnistuisi vaikka vähän pienemmässäkin tilassa.
Tommiin (kuvassa vasemmalla) tutustuin hänen tullessa yhteen aiemmista bändeistäni kakkoskitaraan. Ei oltu nähty koskaan aiemmin eli tapasimme treenikämpällä noin 8 vuotta sitten. Tuolla bändillä soitettiin Matin (kuvassa toinen vasemmalta) biisejä. Itse ajauduin kyseiseen bändiin Matin veljen kautta, jonka kanssa olin soittanut sitä ennen lyhyen aikaa toisessa bändissä. En ollut tavannut Mattiakaan ennen tapaamista treenikämpällä.
Tuossa Matin bändissä piti alun perin soittaa rummuissa Rikun (kuvassa toinen oikealta). Ei soittanut, joten vältyin Rikun tapaamiselta tässä kohtaa. Meillä on Rikun kanssa yhteinen kilpailu vittuilun maailmanmestaruudesta, joten sanotaanko tässä kohtaa, että onneksi. Riku on aiemmin mainitun ja tässä kuvassa myös olevan Tommin veli, joten tavattiin lopulta vähän väkisinkin. Onneksi – voisin sanoa tässä vähän rehellisemmin. Rikulla, Tommilla ja Matilla (kaikki kuvassa) oli noihin aikoihin bändi, jonka kanssa toinen silloinen bändini soitti jonkin verran yhteisiä keikkoja.
Kuvassa oikealla olevaan Villeen tutustuin periaatteessa ehkä viimeisenä, mutta hyvin pitkälti jo näihin samoihin aikoihin. Ville oli tarinassa mainitun Matin veljen bändikavereita ja häntä mietittiin jo tuolloin tässä tarinassa mainittuun Matin bändiin bassoon. Ville soittaa tällä hetkellä Tommin kanssa toisessakin bändissä ja on soittanut myös Tommin ja Rikun kanssa yhteisessä bändissä.
Kuten tarinasta ymmärrätte, ollaan melko varmasti vietetty tällä porukalla eniten yhteistä aikaa joko treenikämpillä tai autoissa. Rikun kanssa ehkä saunassa. Riku tuli sieltä viimeisenä ulos. Ja kaikki minuutit, kilometrit ja hikipisarat on olleet sen arvoisia. Voin suositella jokaista jätkää mihin tahansa bändiin, jos sillä on mitään merkitystä.
Tällä yhdistelmällä eli Erakossa-livebändillä jäädään siis toistaiseksi keikkatauolle ensi viikolla. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö soitettaisi tällä bändillä vielä myöhemmin keikkoja, mutta toistaiseksi bändi jää telakalle. Tämä ei myöskään tarkoita, että Erakossa jäisi aivan kokonaan keikkatauolle. Vedetään Matin ja Villen kanssa jatkossa Erakossa mini-kokoonpanolla keikkaa eli keikoille voi edelleen kysyä. Ja vielä kerran haluan korostaa, että sitä uutta musaa on tulossa jo tässä kuussa eli tämä ei tarkoita, että Erakossa lopettaisi.
Joka tapauksessa ensi viikon perjantaista tulee suht haikea iltama, mutta ajateltiin soittaa lähes koko tuotanto läpi ihan vaan sen kunniaksi. Tuu paikalla, jos haluat nähdä:
PS. Kuvan Otti Christina – kiitos!
– Niko Erakossa
