Soitetaan Erakossa livebändin toistaiseksi viimeinen keikka ennen keikkataukoa perjantaina 13.1.2017 Helsingin On The Rocksissa. Illan jälkeen live-pumppu jää määrittelemättömän mittaiselle tauolle, jonka aikana emme enää livenä sanan varsinaisessa merkityksessä esiinny.
Nykyäänhän live-bändi on muutenkin jo eräänlainen harvinaisuus, kun katsotaan vaikka Spotify TOP-listoilla roikkuvien artistien live-kokoonpanoja. Äsken tarkistamistani suomalaisista Spotify top-10 biiseistä ja niiden esittäjistä vaan yksi vetää peruskeikkansa livekokoonpanolla. Siitä iso käsi Roope Salminen ja Koirat. Tietysti tän hetken trendikkäimmillä musiikkityyleillä on oma vaikutuksensa asiaan, mutta kyllähän myös digitaalipoppia sen eri muodoissa julkaisevat artistit vetää sattuneesta syystä isoimmat tuotantonsa (areenakeikat, isot konserttikiertueet) lähes aina live-bändin kanssa. Viimeisimpänä Mikael Gabriel ilmoitti tulevasta bändin kanssa soitettavasta konserttikiertueesta. Hyvä niin. Muusikoille duunia.
Mutta meille ketkä emme pääse (ainakaan toistaiseksi) soittamaan isoja areenoita isoille yleisöille, alkaa live-bändin kustannukset olla aika iso haaste, koska kilpailemme silti samoista keikkalavoista DJ-setillä kiertävien artistien kanssa, jotka siis voivat pyytää setistään aika paljon vähemmän. Live-orkesteria varten tarvitaan iso auto, 3-6 soittajaa ja mahdollisesti oma teknikko äänentoistoineen. DJ-setin mä voin käydä vetämässä vaikka paikallisbussilla ja en oikeastaan edes tartte sinne miksaajaa. Ainoa syy miksi mä yleensäkin olen voinut vetää live-keikkoja tähän asti, on mun oma bändihistoria ja se mahtava tilanne, jossa olen voinut omista hyvistä ystävistäni kasata ton livebändin. Jos ne soittajat tai edes yksi sellainen soittaja pitäisi hommata rahalla, livekeikkoja ei olisi soitettu yhtään. Ja siitä tietysti tässä yhteydessä iso kiitos tasapuolisesti mun liveorkan Matille, Villelle, Rikulle ja Tommille.
Kaikki mun livebändin jätkät on mun henkilökohtaisia hyviä ystäviä ja ovat pyyteettömästi ja hyvin pitkälti ilman järkevää korvausta käyneet soittamassa about kaikki Erakossa keikat tähän asti. Myös ne huonot reissut, joista kukaan artisti ei tietysti nykyään puhu, koska koko bisnes perustuu mielikuvien myyntiin, mihin keikat kahdelle ihmiselle eivät tietenkään kuulu. Niitäkin on. Kaikilla artisteilla. Joskus.
Tän hetken iso trendi keikkailussa on entistä esivalmistellummat tuotannot eli isolla koneistolla järjestettävät areenakeikat ja konserttikiertueet. Niitä ei vedä nykyään enää pelkät maailmantähdet vaan ihan perus ykköskorin Suomi-artistit. Syykin on ihan selvä. Noikin artistit joutuu nykyään kisaamaan yleisönsä vapaa-ajasta entistä monipuolisemmassa vapaa-ajan käyttömahdollisuuksien viidakossa. Noiden isojen tuotantojen kanssa me täällä kolmosdivarissakin kilpaillaan, koska joka perjantai sä voit Helsingissä kuluttajana valita menetkö sinne Hartwall-areenalle vaiko On The Rocksiin. Hartwall-areenalla ei välttämättä ole sitä live-bändiä, mutta siellä on valojen ja efektien myötä suureellisempi show, joka sisältönä kiinnostaa nykyisistä kuluttajista isompaa joukkoa. Live-bändin arvo on nykyään aika lähellä nollaa.
Pari esimerkkiä. Näin itse kesällä sen SIA:n (ainakin Suomessa) kohua aiheuttaneen livesetin Euroopassa – setistähän käyntiin jonkin verran netissä keskustelua, koska keikka perustui etukäteen tehtyihin videoihin, joita keikkapaikasta riippuen tykitettiin suureellisesti useammalta eri screeniltä. Itse lavatapahtumat tukivat kellontarkasti samaa teemaa, mutta tarkoitus oli ihan selvästi saada ihmiset katsomaan lähinnä niitä screenejä – ei itse lavalla tapahtuvaa esitystä. Mitään inhimillistä kulmaa tossa teatterissa ei ollut paitsi kiitossanat. Näin myös ison eurooppalaisen festarin pääesiintyjänä Hardwellin. En itse vielä tänäkään päivänä tiedä, minkä näköinen henkilö kyseinen artisti on, koska tämänkin artistin show’ssa pääesiintyjinä olivat videot, valot, laserit ja pyrot.
Itse musiikkia tuli tietysti molemmilla esimerkkikeikoilla nauhalta ja ainoat satavarmasti livenä kuullut asiat olivat pakolliset yleisöhuudatukset ja -kiitokset. Kumpikaan ei tarvinnut seteissään yhtään oikeaa muusikkoa lavalle soittamaan mitään soitinta. Toi on tietysti ihan tyypillistä DJ-pohjaisessa musassa, jota nyt ainakin Hardwell edustaa, mutta kyllä se kertoo myös arvojen ja asenteiden muutoksesta. Jos käytte vertailun vuoksi katsomassa vaikka Prodigyä livenä, niin tulette aivan varmasti näkemään lavalla myös oikeita soittajia, vaikka itse musa onkin digitaalisesti tehtyä ”konemusaa” (ärsyttävä termi).
Se on Prodigyn valinta. Ne vois vetää noi setit ihan hyvin ilman yhtään soittajaa. Mutta Prodigy on sen aikakauden artisti, jossa persoonat ja setin yksilöllisyys oli vielä se juttu josta maksettiin. Ei (pelkistä) valoista. Ja tää ei ole multa mikään kritiitti Hardwellin tai SIA:n suuntaan. Ei artistia voi syyttää, jos yleisö valitsee nykyään mieluummin valoshown. Nykyään siis artisti voi ja melkein kannattaakin säästää henkilöissä ja ostaa niillä samoilla rahoilla koko kiertueelle niitä valoja, jotka eivät tee virheitä, ja joista yleisö nykyään mieluummin maksaa. Tekniikka on halpaa. Ihmiset ei. Kysy vaikka fudut saaneelta tehdasduunarilta.
Ollaan soitettu muutamia keikkoja ilman liveorkkaa tässä matkan varrella ja kyllä sinne meidän yleisöön vielä nykyäänkin aina eksyy joku sellainen henkilö, joka ihmettelee ja kaipailee livebändiä livekeikoille. Varsinkin kun Erakossa on jossain määrin rock-genren parissa operoiva yhtye. Itse suhtaudun tuohon palautteeseen erittäin ymmärtäväisesti. Valitettavasti kyseinen henkilö alkaa vaan olla nykyään vähemmistössä. Ja vähemmistön sisäänpääsyeuroilla ei makseta live-bändin kuluja. Ja sen takia suunnilleen jokainen artisti on tällä hetkellä sen saman valinnan edessä, jossa halvemmalla kustannuksella tehtävät DJ-setti puree nykyisen valtavirtayleisöön paremmin kuin livebändillä soitettava veto. Ja vaikka about kaikki musiikkia harrastavat osaa arvostaa livebändiä ja sen tuomaa uutta elementtiä artistin musiikkiin, on tässä yhtälössä se tärkein henkilö kuitenkin te kuulijat, kelle tätä juttua tehdään.
Ja sen tiimoilta haluankin tämän pitkän tekstin päätteeksi kiittää kaikkia, jotka ehti tähän mennessä nähdä meidän liveorkan. Ja jos et ehtinyt, niin tule tonne On The Rocksiin katsomaan.
Toivottavasti kukaan ei lue tätä minkäänlaisena itkuna. Mua siis tietysti itseä itkettää tämä päätös ja tilanne sen takia, että about koko mun identiteetti perustuu bändielämään ja livemusaan, mutta mä en todellakaan ole itkemässä siitä, että asiat ja ihmisten mielitykset maailmassa muuttuu. Se on täysin loogista ja itseasiassa erittäin toivottavaakin. Sellaisia asioita tällä pallolla kannattaa tehdä, joille on kysyntää. Pääasia, että mä saan edelleen ilmaista itseäni musiikin kautta ja vielä mahtavampaa, että monet teistä sitä haluaa myös kuunnella.
Siksi haluankin tähän loppuun vielä painottaa, että Erakossa ei artistina edelleenkään ole lopettamassa. Uutta musiikkia on tulossa jo viimeistään alkuvuodesta 2017. En myöskään uskalla luvata, että Erakossa jäisi totaalitauolle keikoista, koska seepra (=minä) tuskin pääsee raidoistaan, mutta nykymuotoista ja -kokoista bändiä ei enää vähään aikaan lavoilla nähdä ja toistaiseksi vikan kerran siis 13.1.2017 Helsingin On The Rocksissa.
Nähdään!